KEIMOLASTA KAIKKI ALKOI

Elettiin 1970-luvun loppua. Pekka Pirkola piti karting-kauppaansa Keimolassa, jossa pääkaupunkiseudun ainoa karting-rata silloin sijaitsi. Pekka oli lopettanut oman menestyksekkään uransa ajajana ja siirtynyt pöydän toiselle puolelle hankkien nyt elantonsa sillä. Sana oli lähtenyt kiirimään nopeasta ja häikäisevän ajotyylin omaavasta nuorukaisesta niin, että kauppiaan itsekin oli asia tarkistettava.

- "Silloin kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota Mikaan. Mika oli radalla erittäin nopea, hallitsi auton täydellisesti ja varsinkin kaverin refleksit olivat ennennäkemättömät."

Tuolloin kilpailemaan pääsi 12-vuotiaana, joten alaikäisellä Mikalla riitti aikaa hioa taitojaan Keimolassa, jossa hän harjoittelikin lähes joka päivä radan sulkemiseen asti. Illat kuluivat ja kilometrejä jäi taakse valtava määrä. Kun vaadittava ikä kilpailemiseen alkoi lähestyä, Pekka otti yhteyttä ja tarjosi Mikalle edustamaansa runkomerkkiä. Asioista päästiin nopeasti yhteisymmärrykseen ja merkki vaihtui.

RUUKKIIN VITSIEN SAATTELEMANA

Ensimmäinen varsinainen yhteinen kilpailumatka tehtiin vuonna 1980 Oulun lähelle, Ruukkiin. Kello 5.00 aamulla Aila kyyditsi Mikan ja Harrin Vihtiin, jonne Pekka oli firmansa kanssa muuttanut. Yhteinen taival aloitettiin Pekan pakettiautolla aamun hämärissä. Matka taittui Pekan ja Harrin ollessa äänessä ja Mikan istuessa tuppisuuna keskellä. Matkaa oli kaikkiaan noin 600 kilometriä ja vasta Jyväskylän kohdalla Harri sai Mikan innostumaan kertomaan Pikku-Kalle vitsejä, joissa nuorukainen osoittautuikin olevan varsinainen haka. Loput 300 kilometriä menivätkin nauraen kun nuori mies pääsi oikein vauhtiin. Vitsivarasto olisi kuulemma riittänyt jopa Rovaniemelle asti!

Vuonna 1981 Mika voitti ensimmäisen mestaruutensa luokassa F-mini. Saavutus oli kova Mikan ollessa nuorimpia osanottajia. Kovimpina kilpakumppaneina oli tuolloin Taru Rinne ja Mika Salo. Vuonna 1982 Mikan oli tyytyminen hopeaan voittovuoron ollessa Tarulla.

SUUREMMAT LUOKAT KUTSUVAT

Vuonna 1983 Mika siirtyi Formula Nordic -luokkaan, jossa käytettiin 100cc moottoreita nimenomaan kartingiin valmistettuja. Syksyllä 1982 Mika pääsi jo kokeilemaan kyseistä autoa kilpailukauden päätyttyä. Auto näytti istuvan hyvin Mikan käteen ja kierrosajat olivat kovia Bembölen radalla. Mika omaksui uuden suuremman luokan menopelin nopeasti ja seuraavaa kautta odotettiin kuin kuuta nousevaa. Kauden startti tapahtui Kuopiossa Äitienpäivä-ajoissa. Kilpailu oli pettymys Mikalle, johtuen teknisistä ongelmista. Mika otti epäonnistumisen raskaasti vaikka kyseessä olikin uuden luokan ensimmäinen kilpailu. Loppukausi menikin päinvastaisen käsikirjoituksen mukaan Mikan voittaessa luokan Suomen mestaruuden. Samana kesänä Mikalla oli edessä ensimmäinen varsinainen kansainvälinen arvokilpailu, Junior Cup Saksassa. Kilpailu ajettiin Horremissa, mikä sattuu olemaan Michael Schumacherin kotirata, joten mestarien ensimmäinen kohtaaminen tapahtui tuolloin. Mika osoitti nopeutensa harjoituksissa ollen yksi nopeimmista. Vaikeuksia tuotti runko, joka oli kotimaassa käytettävää jäykempi johtuen pehmeämmistä renkaista. Mikan raju ajotyyli ja ronski heittäminen ei sopinut jäykälle rungolle, joten käyttöön otettiin tuttu ja turvallinen Suomen löysempi versio. Henkilökohtaisen kilpailun yhteydessä ajettiin myös joukkuemestaruudesta. Silloinen AKK oli ilmoittanut Mikan sekä henkilökohtaiseen että joukkuekilpailuun. Kilpailupaikalla selvisi, ettei joukkuekilpailuun ilmoittautunut saanut ajaa henkilökohtaista kilpailua lainkaan, joten se jäi valitettavalla tavalla Mikalta väliin. Saman kohtalon kokivat Taru Rinne, Marko Mankonen ja Janne Nyman. Katkerasti kaverit nielivät tappion ja valmistautuivat joukkuekilpailuun, mikä menikin Suomalaistahdissa aina Euroopan mestaruuteen asti! Joukkuemestaruudesta huolimatta matka oli pettymys, sillä Mikan vauhdilla olisi henkilökohtaisessa kilpailussakin ajettu mestaruudesta.

- "Oli kiva huomata, että Mikan vauhti riitti kansainvälisenkin vertailun, sillä Mika oli yksi nopeimmista koko viikonlopun ajan. Rata oli todella vaikea ja varsinkin yksi kohta, lyhyt todella röykkyinen suora kahden mutkan välissä, kiinnitti huomioni. Sillä suoralla ainoastaan kaksi kuljettajaa kaikista pystyi suorittamaan ohituksia; Mika ja Michael Schumacher."

Vuonna 1984 sama kaava toistui Mikan voittaessa toistamiseen mestaruuden. Mestaruus osoitti Mikan suuruutta ajajana, sillä kaluston puolesta ei voitosta olisi pitänyt ajaa.

- "Minun mielestäni Mikan voittama mestaruus vuonna 1984 oli kaikkein kovin juttu, sillä Mika teki sen täysin alitehoisella kalustolla. Sinä vuonna moottorien pakoaukon korkeus riippui iskun pituudesta ja Parillan ollessa pitkäiskuinen oli sen pakoaukon maksimikorkeus 165 astetta, muut merkit olivat lyhytiskuisia ja niissä pakoaukko sai olla 170 astetta. Tämä oli olennainen asia ja suoraan verrannollinen moottorin tehoon. Mika taisteli mahtavasti joka kilpailussa ja ansaitsi täysin mestaruuden."

ULKOKAUTTA KAIKKIEN TIETOISUUTEEN

Kyseisenä vuonna Junior Cup ajettiin Lavalissa, Ranskassa. Vuoden viisaampana ja kokeneempana Mika oli valmis ajamaan voitosta.

-" Lavalin rata oli todella nopea. Siellä keskinopeus nousi näilläkin autoilla lähelle 100 km / h, eli kovaa mentiin. Mikalle rata sopi kuin nyrkki silmään. Mika on ilmiömäinen nopeissa, rohkeutta vaativissa mutkissa."

Vastus oli kova, sillä mukana olivat mm. Schumacher, Bonano, Morbidelli ja Ivan Müller. Mika osoitti jälleen kuuluvansa nopeimpien joukkoon ja rajun ajotyylin ansiosta ranskalainen yleisö otti Mikan omakseen. Kilpailu alkoi perjantaina, jolloin ajettiin karsintaerät. Mika starttasi jokaiseen eräänsä 9:ltä paikalta voittaen kaikki ajamansa lähdöt! Viimeistään silloin Mika löi itsensä läpi kansainvälisissä piireissä.

- "Huimimman suorituksensa Mika teki Lavalin pääsuoran päässä, joka on täysillä ajettava 90 asteen mutka alamäkeen oikealle. Yhdessä alkuerässä Mikan ollessa kolmantena Schumacher johti Müllerin ollessa toisena. Kaverukset peittivät pääsuoran mutta Mika ohitti molemmat ulkokautta pääsuoran päässä auton pomppiessa kahdella pyörällä ulkokanttarin päällä! Yleisön huuto kuului Pariisiin asti ja Isä-Harrilta putosi nortti huulesta!"

Finaalipäivän valjetessa olivat pehmeät renkaat tehneet tehtävänsä ja Mikan kyljet olivat kipeytyneet lähes sairaalakuntoon.

- "Esifinaalin startissa olivat keinot jo vähissä kunnes sain lainaksi korsettimaisen kylkivyön. Kiristin vyön niin lujaa kuin pystyin Mikan kylkien ympärille ja käskin olla ajattelematta asiaa."

Esifinaalin jälkeen tapahtui jotakin ennenkuulumatonta. Italialainen Bonano teki protestin Mikan moottorista ja järjestäjät vaativat sen avaamista ennen varsinaista finaalia! Yhteisymmärrykseen päästiin ja moottorin jäähtymistä odotellessa ja sen lailliseksi toteamisen takia finaalin lähtö viivästyi peräti kaksi tuntia! Tapahtuma jäi historiankirjoihin yhtenä erikoisimmista.

Hyvin alkanut kilpailu ei päättynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Finaalin alkukierroksilla Mika ajatettiin ulos, eikä raju takaa-ajo riittänyt kierrosten loppuessa kesken.

- "Vaikka hyvä tulos jäi Lavalista saavuttamatta, räjäytti Mika itsensä kaikkien tietoisuuteen ajollaan, joten siltä osin tavallaan tavoite oli saavutettu."

SUUNTANA EUROOPPA

Jo yhteistyön alkuvaiheessa oli puhuttu kansainvälisten kilpailujen merkityksestä. Pääluokkien ikäraja oli 16 vuotta. Vuonna 1985 iän tullessa täyteen oli kilpailuohjelma rakennettu ulkomaisten kilpailujen mukaan. Kesä tulisi olemaan todella rankka kaikille ja varsinkin Pekalle, joka yksityisyrittäjänä joutui pitämään firman suljettuna kilpailumatkojen ajan sesongin ollessa kuumimmillaan.

- "Me sovittiin Harrin kanssa, että Harri pitäisi kaikki vapaapäivänsä minun firmaa auki ja tekee kauppaa sen minkä pystyy ja ehtii."

Pekka oli talvella ostanut silloisen SYP-pankin vanhan 8,5 m pitkän pankkiauton, joka oli tarkoitus kunnostaa asunto / huoltoautoksi. Harri ja Mika kävivät katsomassa autoa talvella Vehon pihassa ja suurimmaksi huolen aiheeksi nousi kuljetusauton luotettavuus!?! Keväällä Italian Jesolossa ajettiin perinteinen Coppa de Campioni -kilpailu joka oli silloin tunnetuin kilpailu kautta maailman. Kuljetusauto saatiin valmiiksi ajoissa ja matka Jesoloon alkoi. Mikan lisäksi matkassa oli mukana toinen suomalainen kuljettaja Robert Koistinen mekaanikkoineen. Helsingistä mentiin lautalla Tukholmaan, josta varsinainen ajourakka alkoi.

- "Tukholmasta kun lähdettiin ajamaan alas Italiaan Mika hörppäsi Coca Cola -tölkin ja meni nukkumaan. Seuraavan kerran Mika heräsi Hampurissa, joi toisen tölkin, meni nukkumaan ja heräsi seuraavan kerran Italiassa! On miehellä mahtavat unenlahjat!"

Testit menivät odotusten mukaan ja taas kerran oli todettava, että Mika oli yksi nopeimmista. Aika-ajo kuitenkin epäonnistui Mikan ollessa 20. Alkuerien mahtava nousu antoi Mikalle esifinaaliin lähtöpaikan 6. Viiden italialaisen jälkeen Mika oli paras ei-italialainen. Eturivistä löytyivät miehet nimeltä Vinsenzo Sospiri ja Alessandro Zanardi! Finaalit menivät Mikan osalta kolaroidessa ja paluumatka nukkuessa.

MM 1985, PARMA, ITALIA

Saman vuoden K-luokan maailman mestaruuskilpailut ajettiin Italian Parmassa. Mikalle kilpailut olivat ensimmäiset MM:t ja matkaan lähdettiin koko perheen voimin luotettavaksi osoittautuneella pankkiautolla. Matka alkoi hieman tahmeasti starttimoottorin hajotessa jo Ruotsin puolella. Suomalaista sisua osoittaen auto työnnettiin käyntiin Häkkisen perheen voimin Pekan istuessa ratin takana. Ongelmaksi osoittautuivat Tanskan ja Saksan lautat, joilta käyntiin työntäminen oli huomattavasti tuskallisempaa varsinkin hilpeästi ihmettelevän katsojajoukon seuratessa kannustavasti tilannetta. Saksasta vihdoin löytyi sopiva starttimoottori ja Häkkisten onneksi matka jatkui normaaliin tapaan Mikan taas nukkuessa Italiaan asti. Kilpailupaikalle saavuttaessa tehtiin nukkumisjärjestely siten, että Harri, Aila ja Niina nukkuivat teltassa ja Pekka ja Mika autossa. Näin taattiin kuljettajalle rauhallinen ympäristö nukkua ja keskittyä kilpailuun. Keke Rosberg oli lupautunut jakamaan kilpailun palkinnot ja Keken saapuessa kilpailupaikalle riitti vanhoilla kilpakumppaneilla, Pekalla ja Kekellä paljon juteltavaa. Tuolloin myös Mika ja Keke ensimmäisen kerran tapasivat. Tosin silloin sananvaihto jäi ainoastaan tervehdyksen asteelle. Kilpailu alkoi Mikan osalta hyvin aika-ajon 12:lla sijalla. Mutta ennennäkemättömän korkeat kanttikivet eivät sopineet Mikan rajulle ja oikovalle ajotyylille ketjujen katketessa peräti neljä kertaa.

Suomessa Mika loisti vanhan kaavan mukaan ja A-luokan ensimmäinen mestaruus tuli kuitattua kahden Formula Nordic -mestaruuden jatkeeksi.

GÖTEBORG 1986...TAAS ULKOKAUTTA...

Kaudeksi 1986 Mika siirtyi ajamaan ulkomailla täysin K-luokkaa, jossa voimanlähteenä käytettiin 135cc moottoria. K-luokan ensimmäinen GP-kilpailu ajettiin keväällä Göteborgissa uuden karhealla Torslandan radalla. Alku meni taas moitteettomasti Mikan lunastaessa 4:n paikan esifinaaliin. Loistava ajo siivitti Mikan esifinaalin voittoon, mikä sinällään oli taas sensaatio.

- "Mikalle sopi rata erinomaisesti ja uuden luokan aiheuttama näyttämisen halu antoi potkua entisestään. Mika uusi Lavalin temppunsa esifinaalissa, kuitaten Italialaisen Bugatin ulkokautta pääsuoran päässä... taas meinasi sydän pysähtyä!"

Finaalin eturivissä, Mikan rinnalla, oli toinenkin nuori yllättäjä, Tanskan Tom Kristenssen. Startissa Mikan moottori meni lievästi tukkoon ja muutama kanssakilpailija pääsi kuittaamaan. Mikan konseptit menivät hieman sekaisin ja pienen ulosajon myötä sijoitus putosi edelleen. Lopuksi finaali päättyi kolariin.

PM 1986, GÖTEBORG

Samana vuonna ajettiin Pohjoismaiden mestaruuksista niinikään Göteborgissa, tosin vanhalla radalla. Pirkolan pankkiauto saapui kilpailupaikalle hyvissä ajoin alkuviikosta. Ensimmäisenä testipäivänä Mikaa pisti jokin hyönteinen, josta seurauksena oli verenmyrkytys. Asia huomattiin käsivarressa olleena sinisenä juovana, joka siirtyi verisuonta pitkin kohti sydäntä. Kovan kuumeen noustessa oli matka sairaalaan edessä. Lääkärin määräys oli vuodelepo ja täydellinen ajokielto. Kilpailua edeltävä viikko meni levätessä ja kilpailuaamuna, ennen virallisia harjoituksia, Mika vaati päästä ajamaan vakuuttaen olevansa kunnossa. Ainoastaan kaksi 10 minuutin harjoitusta riitti nostamaan Mikan kilpailussa hopealle! Vielä finaalin viimeisessä mutkassa Mika oli rinnakkain Tom Kristenssenin kanssa kuitenkin häviten maalissa puolikkaan auton mitan.

KARTINGPÄÄTÖS ESPANJASSA

Viimeisen karting-kilpailun Mika ajoi saman vuoden syksyllä Zaragosassa, Espanjassa. Mika oli kilpailun kolmas jättäen taakseen mm. moninkertaisen maailman mestarin Mike Wilsonin.

- "Minä yritin saada Mikaa jatkamaan kartingissa vielä yhden vuoden koska siirryttäessä isompiin formuloihin olisi kartingissa saavutetusta EM- tai MM-tittelistä ollut hyötyä. Ja näihin titteleihin Mikalla olisi ollut täydet mahdollisuudet."

Kuin kiitokseksi menneistä vuosista, Mika saavutti toisen Suomen mestaruutensa A-luokassa ja peräti neljännen mestaruutensa putkeen.

Mika oli karting-urallaan häikäisevä. Vaikka lopputulos ei aina ollut toivotunlainen, saavutti hän ajotyylillään ja nopeudellaan enemmän huomiota kuin kilpailun varsinainen voittaja. Ongelmaksi usein osoittautui nuoren miehen kärsimätön ja temperamenttinen psyyke.

- "Varsinkin ulkomaisissa arvokilpailuissa huomasin, että mitä pidemmälle kilpailu eteni sitä kuumempana Mika kävi. Alku meni aina loistavasti ja yleensä finaaleissa keitti yli. Minä yritin kehitellä erilaisia keinoja muuttaa asiaa. Esimerkiksi Italiassa me testattiin minimaalisen vähän ja vietettiin aikaa enemmän rannalla bikineitä katsellessa. Se toimi hyvin aina finaaleihin asti, missä kuitenkin sitten taas sattui ja tapahtui. Kuitenkin tänä päivänä Mika on mitä parhain ja viileäpäisin taktikko, joten silloinen hermostuneisuus meni kyllä poikamaisuuden piikkiin. Sellaista voittamisen tahtoa kuin Mikalla on, en ole nähnyt kellään. Ja se päti missä vaan, esimerkiksi Ruotsin lautalla ei peliä löytynyt, missä ei olisi ollut nimikirjaimet MH ykkösenä."

Ympyrän voidaan sanoa sulkeutuneen täydellisesti syksyllä 1998 Suzukassa, missä Mika kruunattiin Formula 1:n maailman mestariksi. Nuorena poikana asetettu haave toteutui ja monivuotinen työ sen eteen aina kartingista asti sai parhaan mahdollisen kiitoksen.

- "Mika ajoi Formula Nordic -luokkaa kun tuli juttua Formula 1:stä, silloin Mika tokaisi kylmän viileästi jonakin päivänä voittavansa sen maailmanmestaruuden. Suzukan sunnuntaina kello 07.16 kun Schumacher keskeytti, korkkasin lähes vuosikymmenen tätä tilaisuutta varten säästämäni shamppanjapullon! Se oli yksi elämäni hienoimpia hetkiä... ."